Foxtrot – sulavaa liukua tanssilattialla

kilpatanssijatFoxtrot tai Suomessa paremmin fokstrottina ja foksina tunnettu paritanssilaji keksittiin 1910-luvulla Yhdysvalloissa. Se esitettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1914. Tästä se nopeasti levisi Isoon-Britanniaan, jonne se saapui hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Foxtrotista syntyi nopeasti maan muotitanssi. Laji on tänä päivänä erittäin suosittu seuratanssilaji ja vakiotanssien kilpalaji. Foxtrotin askeleet ovat liukuvia ja pitkiä pitkin tanssilattiaa. Sitä tanssitaan yleensä lauletun big band -musiikin tahtiin. Tanssilajille on sävelletty omia foxtrotkappaleita, jotka ovat rytmiltään tasajakoisia. Nuoriso on historian aikana tanssinut foxtrottia myös beatmusiikin tahtiin.

Tyypilliset tanssiaskeleet

Foxtrot on nelitahtista ja sitä tanssitaan melkein aina suljetussa tanssiotteessa. Seuraaja on sijoittunut hieman viejän oikean kyljen puolelle. Foxtrotissa vartalokontakti ei ole välttämätöntä.

Tyypillisimmin tanssi muodostuu hidas-hidas-nopea-nopea -rytmiin perustuvista perusaskelista ja rytmiin sulautetuista oikeasta ja vasemmasta käännöksestä. Nopeat askeleet astutaan yleensä varpailla ja hitailla kantapäillä. Perusaskelien ja käännösten väliin voi helposti lisätä ylimääräisiä askeleita tai sivulle-yhteen askelia.

Foxtrotin alkuajat

Tanssin ensiesityksen jälkeen vuonna 1914 se kiinnitti heti ajan tunnetun kilpatanssi- ja tanssiopettajapariskunta Vernon ja Irene Castlen huomion. He lisäsivät foxtrotin omaan tanssirepertuaariinsa ja muokkasivat sitä tehden tanssiaskelista nykyisen tapaiset viehkeät ja tyylikkäät. Foxtrot pääsi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1914 esitetyssä Irving Berlinin ensimmäisessä Broadway -esityksessä ”Watch your step”. Tanssin nimen alkuperästä ollaan monta mieltä, mutta yksi ehdotus on, että nimi on peruja kuuluisalta vaudeville-teatterinäyttelijältä Henry Foxilta.

Musiikillisesti foxtrotia on inspiroinut W.C Handyn säveltämä ”The Memphis Blues” jota tanssipari Vernon ja Irene Castle käyttivät harjoitellessaan uuden tanssin askelia. Alussa kuitenkin foxtrotia tanssitiin ragtime -musiikin tahtiin. Aina 1910 -luvun loppupuolelta 1940-luvulle asti foxtrot oli erittäin suosittu tanssi. Yhdysvalloissa tuon ajan julkaistusta musiikista suurin osa oli foxtrot -musiikkia. Edes 1940 -luvun suosikkitanssi lindy hop ei horjuttanut foxtrotin manttelia Yhdysvalloissa, sillä foxtrotia pystyi tanssimaan samaan musiikkiin.

Vasta 1950-luvulla, kun rock and roll -musiikki ilmestyi, alettiin miettiä foxtrotin tulevaisuutta. Rock-musiikkiin sopivan tanssin löytäminen vaivasi levy-yhtiöitä. Lopulta Decca records keksi tavan kiertää ongelman ja yhtiö julkaisi kaikki rock and roll -julkaisunsa foxtrottina. Tästä seurasi yksi maailman tunnetuimman foxtrot-kappaleen julkaisu: 25 miljoonaa kappaletta myynyt Bill Haley and His Cometsin ”Rock around the clock”. Tänä päivänä foxtrotia tanssitaan ainoastaan big band -musiikin tahdissa.

Foxtrot Suomessa

Ensimmäiset havainnot foxtrotista Suomessa on tehty myöhemmin kuin muualla maailmaa – vasta vuonna 1921 foxtrot on mainittu erään tanssiopiston mainoksessa. Suomalaisten tanssijoiden joukossa foxtrotista kehittyi foksi, johon on otettu vaikutteita myös one step- ja two step -tansseista. Näkyvin lainaus kyseisistä tansseista on foksin korostettu jousto, jota ei ole alkuperäisessä salonkitanssi foxtrotissa.

Foksi oli suosionsa huipulla 1930-luvulla ja suosio jatkui aina sota-ajan jälkeisiin aikoihin asti. Toisen maailmansodan jälkeen tangoon ruvettiin sovittelemaan foksin askelia – syntyi tangofoksi. Tangosta tuli tämän myötä vielä sensuellimpi tapa päästä tanssimaan erittäin lähelle pariaan. Muutoksesta huolimatta foksi on säilyttänyt seuratanssisuosionsa suomalaisessa yhteiskunnassa vuosikymmenestä toiseen. Suosio perustuu tanssin helppoihin tanssiaskeleihin, johon ei tarvitse yhtään edeltävää tanssikokemusta.

Foxtrotin erilaiset versiot

Ajan mukana foxtrotista muodostui erilaisia versioita, joita kutsuttiin foxtrotiksi ja quickstepiksi. Hitaammasta versiosta on niin ikään jakautunut muita versioita kansainväliseen, englantilaiseen ja amerikkalaiseen foxtrottiin. Amerikkalainen foxtrot eroaa muita nopeammalla tempollaan. Joissain tanssikategorioissa on käytetty hitaammasta foxtrotista nimitystä slowfox.

Suomessa vakiotanssikilpailuissa tanssitaan slowfoxia eli foxtrottia sekä nopeampaa quicksteppia.

Quickstep on foxtrotia nopeampaa ja liikkuvaisempaa. Quickstep sisältää paljon hyppyjä, juoksuja, pyörimistä ja nopeita askeleita. Sen musiikki on tempoltaan 50 tahtia minuutissa, kun taas foxtrot -musiikkia soitetaan 30 tahtia minuutissa. Foxtrot taasen on erittäin elegantti tanssi, jonka liikkeet ovat jatkuvia ja hallittuja. Kummassakin tanssityypissä myös kasvonilmeet ja liikkeet niin ikään vaikuttavat tanssin yleisilmeeseen sekä tunnelmaan. Ilmeitä ei kuitenkaan saa korostaa liikaa. Lisää quickstepistä voit lukea siitä kertovasta artikkelistamme.

Suomalaisilla tanssilavoilla tanssittava foksi on taas helpommin opeteltava muoto, jossa askeleet ovat melko tasaisia. Sitä voi tanssia hitaisiin ja nopeisiin kappaleisiin. Foksissa askeleet menevät miesten puolelta pääosin kanta-askelin ja naisilta päkiäaskelin, kun taas foxtrotissa kummatkin osapuolet vaihtelevat kantoja ja päkiöitä vuorotellen. Foxtrot onkin tyyliltään ilmavaa ja keveää. Foksin voi myös oppia muutamalla tanssikerralla, kun taas oikeaoppisen foxtrotin oppimiseen voi mennä kuukausia.

Suomessa kilpatanssissa noudatetaan Suomen tanssiurheiluliiton sääntöjä, jotka määrittelevät erikseen eri taitoluokissa sallitut kuviot ja askeleet. Foxtrotia tanssitaan D-luokassa.

Suosittuja foxtrot -kappaleita

Kilpailuissa käytettyjä tunnettuja foxtrot -kappaleita ovat Andy Williamsin ”Strangers in the night”, Henry Mancinin ”The Pink Panther theme” sekä suomalaisissa kisoissa Aki Sirkesalon ”Kissanainen”. Foksia tanssitaan melkein pääsääntöisesti suomalaisen iskelmämusiikin tahdissa. Erittäin suosittu foksikappale on Jari Sillanpään ”Pariisi-Helsinki” ja Janne Tulkin ”Tulvii Pohjanmaa”. Quickstepin suosittu kappale on Ana Belenin ”No Me Voy Sin Bailar”.