Rumba

Kuubasta kotoisin oleva intohimoinen rumba on yksi suosituimmista latinotansseista kaikkialla maailmassa. Alun perin ”rumba”-nimellä tarkoitettiin Pohjois-Kuuban kansan keskuudessa juhlaa, ja 1800-luvun loppupuolella sen merkitys täsmentyi tarkoittamaan erilaisia afrikkalaisvaikutteisia kuubalaisia kansantansseja. 1900-luvulta alkaen kuubalaiset rytmit alkoivat levitä kaikkialle maailmaan ja tämän myötä myös rumba vakiintui tanssilajina – niin harrastuksena kuin kilpalajinakin. Tosin rumballa on harhaanjohtavasti toisinaan viitattu kaikenlaisiin latinotansseihin eikä ainoastaan puhtaasti kuubalaiseen rumbaan. Toisaalta rumba on toiminut tehokkaana markkinointikanavana myös monille muille latinotansseille ja ylipäätään kuubalaiselle musiikille erityisesti länsimaissa.

Myöskään Kuubassa rumbaa ei ole rajattu tarkoittamaan mitään tiettyä tanssia, vaan kyseessä on varsin häilyvä ilmaus erilaisista tyyleistä koostuville tansseille. Rumban esikuvina ovat maailmalla toimineet muun muassa salsa-tyylinen ”son” ja hitaampirytminen ”danzón”. Kaikki muusikot eivät vielä tänäänkään puhu koskaan rumbasta, vaan käyttävät soittamalleen musiikilleen nimitystä ”bolero”. Suomessakin yritettiin aiemmin esimerkiksi seuratansseissa puhua mieluummin bolerosta kuin rumbasta.

katumuusikoita Kuubassa

Rumban historia

Rumban juuret ovat lähtöisin afrokuubalaisten työläisten kansantansseista 1800-luvun puolestavälistä. Tätä sykkivää, kosio-tanssiksikin kutsuttua tanssia harrastettiin Havanan ja Matanazas –kaupunkien tiivistunnelmaisissa naapurustoissa. Tanssi oli synkreenistä, kuten monet sille läheiset latinotanssit. Sen kolmeksi päätyypiksi erottautuivat yambú, columbia ja guaguancó, joille kaikkiin kuuluivat olennaisina osina tanssi, rytmisyys ja laulaminen. Vaikka kansantanssit ovat vaikuttaneet rumban tyyliin merkittävästi, silti se on kehittynyt omanlaiseksi tanssityylikseen erityisesti 1950-luvulta lähtien, kun se alkoi popularisoitua kaikkialla maailmassa tanssittavaksi harrastukseksi.

Yksiä modernin ajan merkittäviä rumba-tyylejä ovat muun muassa batá-rumba ja guarapachangueo.
Kuubalaista rumbaa modernisoitiin aktiivisesti 1980-luvulla juuri näiden tyylilajien kautta, ja olennaista oli muun muassa uudenlaisten rumpujen käyttö. Esimerkiksi Los Chinitos of Havana –niminen yhtye alkoi käyttää musiikissaan juuri guarapachangueo-rumpuja ja AfroCuba de Matanzas taas puolestaan bata-rumpuja.

Kuubasta maailmanvalloitukseen

Kuubalaista rumbasta käytetään tänä päivänä myös nimitystä guarapachangueo juurikin johtuen muuttuneesta rumpujen käytöstä musiikissa. Tämän modernin kuubalaisen rumban katsotaan perustuvan ns. lyöntien ja lepojen keskustelevaan vuoropuheluun. Perinteisestä tanssista poiketen kuubalaisen rumban rytmi onkin satunnaisempaa, jopa epäsäännöllisempää, silti sen tunnistaa omaksi lajikseen lyöntien synkronisuuden johdosta.

Kuubasta Rumba levisi 1900-luvun alkupuolella ensiksi Pohjois-Amerikkaan, jossa se otettiin muun muassa big band –yhtyeiden ohjelmistoon. Tässä yhteydessä Rumbaa nimitettiin myös käsitteellä ”Son cubano”, joka samalla tavoin perustui latinolaisen ja afrikkalaisen kulttuurin vaikutteisiin kuin itse rumbakin. Soittimina käytettiin monenlaisia rytmisoittimia, kuten bongoa ja marakasseja, joiden juuret ovat itse asiassa afrikkalaisten bantujen musiikissa.

Amerikassa Rumba kehittyi erityisesti itärannikolla. Ensimmäiset rumban tanssikilpailut pidettiin Savoy Ballroomissa vuonna 1930. Rumba aloitti maailmanvalloituksen juuri Yhdysvaltain kautta, kun 1940- ja 1950 –luvuilla monet amerikkalaiset elokuvat löysivät massayleisönsä myös esimerkiksi Euroopasta. Syntyi aivan omanlainen, rumballe pohjautuva elokuvagenre, ns. rumbera.
Rumban suosio muiden latinotanssien rinnalla on säilynyt aina nykypäiviin saakka. Esimerkiksi Yhdysvalloissa myös perinteinen kuubalainen rumba, ja etenkin guaguancó tanssittaa edelleen monia. Sitä ei enää tanssita vain Big Bandien tahdittamana vaan monien pienempien yhtyeiden säestämänä. Rumban monista kasvoista kertoo kuitenkin myös se, että rumbasta on eroteltu omiksi lajeikseen myös amerikkalainen ja laajempi kansainvälinen rumba. Tänä päivänä rumba on yhdistynyt myös pop- ja jazz-musiikkeihin, ja tanssin suosiosta kertovat tänään monet suositut tanssiin pohjautuvat reality-sarjat, kuten ”Tanssii tähtien kanssa”.

Rumba on aistikasta flirttiä

Rumba on hidasta, aistikasta ja romanttista musiikkia, jossa on mukana siten myös paljon sähköistä flirttiä. Monet tanssikuviot pohjautuvat ns. “tease and run” –teemaan, joka tarkoittaa sitä, että ensiksi nainen flirttaa ja sitten hylkää partnerinsa. Näin tanssin seksuaalinen vire on rumbassa voimakkaasti aistittavissa. Rumba nostaa erityisesti naisen valokelaan korostamalla hänen rytmistä kehoaan ja seksuaalisuuttaan. Tanssia rytmittää hidastemoinen latinorytmi. Esimerkiksi verrattuna huolettomampaan cha-cha-tanssiin rumba on ilmaisullisesti vakavampaa ja intensiivisempää. Rumba tanssissa lasku tapahtuu aina tyyliin kaks–kol–nel–ja–yks.

Rumbaa tahdittavaa musiikkia

Rumba-musiikki on sävelletty 4-tahtiseksi, jossa vahvin isku on ensimmäisellä tahdilla. Tyypillinen kansainvälisen rumban tempo on 100-108 lyöntiä minuutissa. Rumba-tanssiin sopivat kappaleet tihkuvat yhtä lailla kuumaa latinoerotiikkaa kuin itse tanssikin. Rytmikäs musiikki on yleensä poikkeuksetta sanoitettu romanttisilla sisällöillä. Yksi tunnetuimmista Rumba-musiikkiin suuntautuneista artisteista on Arty Fortuna, joka on tulkinnut muun muassa kappaleet nimeltä ”Belle Chitarra” ja ”Beautiful Maria”.

Kuitenkin jokaisella Rumban alalajilla on omat musiikintekijänsä ja tulkitsijansa. Näin ollen, kun varhaisten aikojen kuubalaista rumbaa soittivat 1800-luvulla eläneet katusoittajat, esimerkiksi Pohjois-Amerikassa tanssijoita tanssitti suurieleisemmät Big Band –orkesterit. Espanjalaisella Rumballa on ollut taas omat artistinsa, ja yksi suosituimmista oli Peret (El Rey de la Rumba) ja El Pescaílla. Kolumbialaisen rumban musiikillista rytmiä ovat taas luoneet Emilio Sierra, Milciades Garavito, and Diógenes Chaves Pinzón niin sanotun kreolilaisen rumban tyylisenä.

Suomenkieliset rumba-kappaleet ovat hieman harvinaisempia, mutta niitäkin kyllä löytyy. Yksi niistä on Finlanders-yhtyeen esittämä kappale nimeltään ”Sieluni kaunis Maria”. Rumba kuuluu erityisesti suomalaisten iskelmälaulajien ohjelmistoon. Muita tunnettuja kappaleita ovat esimerkiksi Tarja Lunnaksen esittämä ”Meidän hehkuva hiillos” sekä Laila Kinnusen ”Sylissäs sun”. Myös legendaariset iskelmätaivaan veljekset Matti ja Teppo ovat tulkinneet myös Rumban tyylisiä kappaleita, yksi tunnetuin niistä on ”Et voi tulla rajan taa”.