Samba – Etelä-Amerikan lämpöä hehkuva energinen tanssi

Positiivista energiaa hehkuva samba keksittiin 1900-luvun Brasiliassa. Tuolloin maahan tuodut Lounais-Afrikan maiden orjat toivat mukanaan oman tanssikulttuurinsa ja musiikkinsa. Se sekoittautui Etelä-Amerikan eri tyylisten latinalaistanssien ja -musiikkien kanssa, minkä lopputuloksena muodostui samba.

Sambassa on paljon vaikutteita erityisesti Angolan musiikista ja brasilialaiseksi tangoksi kutsutusta tanssityyli maximesta, jota oltiin tanssittu Brasiliassa jo 1860-luvulta lähtien. Sambamusiikin tapaisiin rytmisiin musiikkeihin oli tanssittu Brasiliassa jo 1600-luvun lopulta lähtien. Tästä johtuen nykypäivänä sambaan liittyy monia erilaisia tanssiliikkeitä, eikä kukaan voi sanoa tarkasti minkälaista on alkuperäinen samba. Brasiliassa tunnetun samban toinen haara on vakiotansseissa tanssittava kilpasamba, jotka eroavat merkittävästi toisistaan. Kilpatanssisamban musiikki on tempoltaan 50 tahtia minuutissa.

Samban historia

Samban ensimmäiset perusteet liittyvät afrikkalaisten orjien harjoittamaan uskontoon, candomblèn. Uskonnollisissa rituaaleissa käytettiin atabaque -rumpuja, jotka muistuttavat congarumpuja. Rummun säestyksellä tanssittiin ja säestettiin jumalanpalvelusta. Tanssitun tanssin nimi oli batùgue, jota käytettiin yleisenä nimityksenä alueen tanssirytmeille ja tansseille. Sambaan vaikuttivat merkittävästi myös kaksi muuta afrikkalaista tanssia: umbigada ja samba de roda.

Sana samba on muunnos sanasta semba, joka tarkoitti juuri Angolassa tanssittua umbigadaa. Umbigadassa tanssijat ovat piirissä ja rytmisoitinten tahtiin taputetaan käsiä. Piirin keskellä tanssii yksittäisiä tanssijoita, joiden tanssityyli on vapaamuotoinen. Soolotanssijat hakevat toisia tanssijoita piiristä jatkamaan koskettamalla tätä vatsallaan. Juuri tätä kosketusta kutsutaan sembaksi. Semba nimellä tunnetaan nykyään myös uniikki angolalainen paritanssi, jota tanssitaan hieman samban tapaiseen musiikkiin ja se sisältää elementtejä parisambasta.

Brasilialainen tango maxime on vaikuttanut erityisen suuresti eurooppalaiseen paritanssisambaan. Maxime oli eurooppalaisten oma Brasiliaan tuoma tanssitapa 1900-luvun alkuvuosina ja sitä tanssittiin afrikkalaisin rytmein. Maximea voi kuvailla eräänlaisena afrikkalaistyylisenä polkkana tai two steppinä. Brasilialainen tanssija ja säveltäjä Antonio Lopez Amorim Diniz esitteli tanssin brasilialaisille ensimmäisen kerran vuonna 1912 ja se synnytti tanssikuumeen. Tanssiin sisällytettiin uusia variaatioita ja jos kymmenessä vuodessa oli syntynyt tanssi nimeltä samba.

Tanssija Diniz toi tällä kertaa maximen uuden version, samban, Pariisiin vuonna 1922 ja esitteli sitä tanssisalissaan innokkaille tanssijoille. Tästä tanssin suosio kirjaimellisesti räjähti nousuun ja se levisi erittäin nopeasti ympäri Euroopan ja jopa Yhdysvaltoihin. Englannissa tanssi vakioitui paritanssiksi samalla kuin alkuperäinen Brasiliassa tanssittu samba kehittyi edelleen Euroopasta erillisenä tanssilajina ja siitä käytetään nimitystä karnevaalisamba.

Samba löytää Suomeen

Ujot ja jäykät suomalaiset kokivat pienimuotoisen sambavillityksen 1950-luvun tienoilla. Villityksen synnytti ulkomaalaisen ja eksoottisen musiikin saapuminen Suomeen. Erityisesti helsinkiläiset tanssiorkesterit kuuntelivat öisin englantilaisen BBC:n radion tuottamaa World Service -ohjelmaa, joka soitti englantilaisten yökerhojen kuumimpia kappaleita. Orkesterit oppivat siis soittamaan sambamusiikkia ennen tanssin saapumista maahan. Kilpatanssiseurat harjoittelivat sambaa jo ennen tätä, mutta vuonna 1948 Suomeen kutsuttiin englantilaisia tanssiopettajia opettamaan askelia muillekin. Heidän avullaan helsinkiläiset tanssiopettajat oppivat pian tanssin askeleet. Eksoottinen uusi tanssi kiehtoi ihmisiä ja halukkaita oppilaita riitti tämän jälkeen tanssikoulujen ovilla jonoksi asti

Suomalaisten käsissä sambasta muodostui hieman humppamainen, vaikka kilpasamba pysyi samanlaisena. Tanssilavoilla sambaan lisättiin askelia muista kansanomaisista tansseista ja se suosio jatkui kilpatanssisamban suosion hiipumiseen jälkeenkin aina nykypäivään asti.

Samban eri variaatioita

Samba no pé – suosituin samban soolotanssin muoto ja sitä nähdään karnevaaleissa ympäri maailman. No pén liikkeet ovat vauhdikkaita ja ne sisältävät show -elementtejä.

Samba de gafiera – 1940-luvulla Brasilian yökerhoissa kehittynyt samban paritanssimuoto. Tanssi sisältää paljon vaikutteita tangosta, valssista ja maximesta.

Samba pagode – muistuttaa samba de gafieraa, mutta tyyli on intiimimpää eikä se sisällä akrobaattisia tanssiliikkeitä.

Samba axé – uudempi sambamuoto, joka kehitettiin vuonna 1992 Brasilian sambakarnevaaleilla. Tanssin musiikkina on brasilialaisen osavaltion Bahian populaarimusiikki axé. Tanssityyli on vauhdikasta, energistä ja liikkeet tanssitaan musiikin sanoitusten mukaan.

Samba reggae – myös Bahiasta lähtöisin oleva sambatyyli, johon on sekoitettu reggae musiikkia ja sambarumpuja. Se on Bahian toiseksi suosituin tanssityyli ja sitä tanssitaan ympäri Brasiliaa.

Samba de roda – alkuperäisten orjien uskonnollisissa rituaaleissa tanssima sambatyyli. Nykyaikoina perinteinen tanssityyli on kärsinyt suosion vähenemisestä, koska nuorempi sukupolvi on kiinnostunut enemmän modernista musiikista. Samalla samba de rodan taitajat ja soittimien tekijät ovat vähentyneet merkittävästi.

Sambakarnevaalit Brasiliassa ja Suomessa

samba karnevaalit

Maailmankuuluja Brasilian sambakarnevaaleja vietetään joka vuosi helmikuussa. Ne kestävät neljä päivää ja ajallisesti karnevaali sijoittuu ennen tuhkakeskiviikkoa. Tuhkakeskiviikko on 40 päivää ennen pääsiäistä ja silloin juhlitaan paaston alkamista. Karnevaaleissa kaikki suurimmat sambakoulut kilpailevat keskenään. Se on koko kansan juhla. Niitä varten sävelletään omia musiikkeja sekä valmistetaan satoja värikkäitä asuja, jotka ovat olennainen osa kilpailua.

Suomen sambakarnevaaleja on juhlittu jo vuodesta 1990 lähtien vuosittain kesäkuussa. Aluksi tapahtumapaikkana oli Turku, mutta vuodesta 1993 lähtien karnevaalit on järjestetty Helsingin ydinkeskustassa. Karnevaalien aikana suomalaiset sambakoulut kilpailevat keskenään brasilialaisen esikuvansa tavoin tanssilla, asusteilla, teemalla ja musiikissa. Tapahtuman järjestää Suomen sambakoulujen liitto ja se on yleisömäärältään Helsingin yksi suurimmista ilmaistapahtumista.